KARPALO
Vaccinium oxycoccos, Vaccinium microcarpum
Ericaceae -heimo (Kanervakasvit)
Muita nimiä: Karpale, Kalpare, Kirsimarja, Kurjenkarpalo, Kurjenmarja, Narinruoho
Karpalo rohdosyrtti 
Yleiskuvaus
Suomen soilla kasvaa kaksi eri karpalolajia: isokarpalo (Vaccinium oxycoccos) ja pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum). Molemmat lajit menestyvät koko Suomessa, mutta pikkukarpalo on yleisempi pohjoisessa, ja aivan pohjoinen Lappi on sen yksinomaista asuinaluetta. Jos puhutaan pelkästä karpalosta, tarkoitetaan aina suurempimarjaista isokarpaloa. Kasvupaikkansa puolesta karpalot eroavat toisistaan. Pikkukarpalo viihtyy vähemmän vetisillä mättäillä, kun taas isokarpaloa löytää märästä sammalikosta. Karpaloiden varret siron kaksirivisine lehtineen suikertavat pitkin sammalikon pintaa. Pikkukarpalon lehdet eroavat pienemmän kokonsa lisäksi myös kolmiomaisemman muotonsa puolesta isokarpalosta. Lehdet pysyvät vihreinä koko kaksivuotisen elämänsä. Isokarpalo on 10 - 80 cm pitkä, suikertava ja maanmyötäinen varpu. Lehdet ovat soikeita tai suippoja, päältä kiiltävän vihreitä ja alta valkoisia. Kukat ovat haarojen kärjessä joko pareittain tai useita yhdessä. Isokarpalon kukinta-aikaa on kesä-heinäkuu. Marja on pallomainen tai pisaramaisesti kärkeen tai tyveen päin levenevä, punainen tai tumman sinipunainen ja maultaan hapan. Tähtimäiset vaaleanpunaiset karpaloiden kukat avautuvat kesä- heinäkuussa. Niiden parhaita pölyttäjiä ovat kimalaiset. Kesän edetessä kukkaperät taipuvat sammalta kohti ja vihreä marja jää sammalen pinnalle kypsymään. Marjoja voi poimia syksyllä ensimmäisten pakkasten jälkeen aina lumipeitteen tuloon saakka, jolloin happamuus on jo osittain vähentynyt ja sokeripitoisuus suurentunut. Marjojen koko vaihtelee alueittain ja kasvustoittain pallomaisesta pitkulaiseen. Koska karpalot sisältävät runsaasti hyytelöainetta eli pektiiniä, ne ovat kypsinäkin kovia. Pakkasten tultua marjat jäätyvät ja kun ne kevätauringon lämmössä sulavat uudestaan, marjat ovat tulleet pehmeiksi ja niiden happamuus on vähentynyt. Marjojen syksyinen happamuus johtuu lähinnä sitruunahaposta. Talven kuluessa pektiinin ja happojen pitoisuus alenee ja sokeripitoisuus kasvaa, jolloin marjat pehmenevät ja makeutuvat. Koska karpalot sisältävät puolukoiden lailla runsaasti bentsoehappoa, ne myös säilyvät hyvin sellaisenaan. Luonnostakin niitä voi poimia vielä keväällä lumen sulamisen jälkeen. Isokarpalon sadot märillä avosoilla ja nevoilla saattavat olla satoja kiloja hehtaarilta.

Käyttö ravintona
Syyskarpaloista saadaan esimerkiksi hyytelöä ja marmeladia. Kevätkarpaloista saa mehua tai simaa. Erilaisiin juomiin, mm. likööreihin, karpalon aromi sopii hyvin. Karpaloa käytetään marjakeittoihin, kiisseleihin, velleihin, puuroihin, uuniruokiin, leivonnaisiin ja teeksi. Karpalot sisältävät luonnostaan marjojen säilymistä edistävää bentsoehappoa.
Ravintosisältö:
100 grammassa marjoja on:
-- A-vitamiini (RE) 0,01 mg
-- B1-vitamiini 0,05 mg
-- B2-vitamiini 0,07 mg
-- B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 0,1 mg
-- B5-vitamiini eli pantoteenihappo 0,12 mg
-- B6-vitamiini 0,04 mg
-- C-vitamiini 10 mg
-- fosfori 10 mg
-- kalium 20 mg
-- kalsium 13 mg
-- koboltti 0,5 µg
-- kromi 1 µg
-- kupari 50 µg
-- magnesium 8 mg
-- mangaani 2,7 mg
-- molybdeeni 10 µ g
-- rauta 0,7 mg
-- rikki 10 mg
-- sinkki 0,2 mg

Käyttö rohtona
Rohdoksi käytetään lähinnä tuoreita marjoja ja joskus myös lehtiä teen muodossa. Marjat sisältävät kohtalaisesti C-vitamiinia, ja niitä onkin käytetty keripukin torjuntaan. Muutama lasillinen karpalomehua vahvistaa tehokkaasti esim. kuumepotilaiden yleiskuntoa. Marjoja käytetään myös parantamaan mahan ja suoliston toimintaa sekä vähähappoisen vatsan hoitoon. Karpalosiirappi kuuluikin ennen apteekkien myymiin vatsarohtoihin. Karpalomehun ja punajuurimehun sekoitusta on käytetty verenpainetaudin ja verisuonikouristusten hoitoon. Lasten sammasta on hoidettu rikki puristetuilla karpalonmarjoilla. Lehdillä ja marjoilla on limakalvoja supistava ja virtsaneritystä lisäävä vaikutus; niitä käytetäänkin munuais-, rakko- ja virtsatievaivoihin. Karpalojuomat sopivat antibiootti- ja sulfahoidon tueksi, sillä ne edistävät lääkkeiden vaikutusta munuaistulehduksen hoidossa. Karpalouute on vakiinnuttanut asemansa naisten toistuvien virtsatietulehdusten täydentävänä hoitona meillä ja muualla. Karpalouute sisältää tulehdussytokiineja vaimentavia yhdisteitä, joiden ansiosta se ehkäisee ja jarruttaa useimpia kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, hammasmätää ja jopa syöpää. Karpaloa voidaan siis suositella syöpätautien ehkäisyyn ja täydentävään hoitoon. Tutkimukset ovat osoittaneet, että karpalo auttaa myös sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Karpalo on myös tehokas antioksidantti, kuten monet muutkin marjat.
* * * * *
Luontaistuote verkkokauppa Pääsivulle Herbosus luontaistuotteet ja rohdosyrtit -sivuille