KUMINA
Carum carvi
Apiaceae - heimo (sarjakukkaiskasvit)
Kumina pelto   Kumina kasvi   Kumina siemenet

Yleiskuvaus
Kumina (Carum carvi ) Kumina on kaksi- tai monivuotinen, hyönteispölytteinen kasvi, joka kasvaa 25–60 cm korkeaksi. Sen varsi on ontto ja särmikäs, lehdet ovat parilehdykkäiset ja hienoliuskaiset. Kuminan pienet kukat ovat valkoisia tai harvoin punaisia. Kumina kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeen ja pitkän porkkanamaisen juuren, jonka turvin se talvehtii. Yleensä toisena vuonna kumina kukkii ja antaa siemensadon. Hedelmät (siemenet) ovat ruskeita ja aromaattisia. Siemenet ovat noin 3-6 mm pitkiä sukkulamaisia ja tummanruskeita, ja ne tuoksuvat rikottaessa voimakkaasti. Aromi on siemenissä haihtuvana öljynä, jonka pitoisuus nousee Suomessa jopa viiteen painoprosenttiin, mikä on varsin korkea verrattuna etelässä viljeltyyn kuminaan. Sato on sitä arvokkaampaa mitä korkeampi öljypitoisuus on. Kuminan öljy sisältää lähinnä kahta kemiallista pääkomponenttia nimittäin 40–60 % karvonia ja 38–54 % limoneenia. Limoneenia käytetään yleisesti kosmetiikkatuotteissa sitruunan tuoksuna. Suomessa viljellyn kuminan siemenissä on kolme kertaa enemmän aromaattisia öljyjä (karvoni ja limoneeni) kuin Keski-Euroopassa viljellyssä.

Viljely
Kuminaa viljellään sen aromipitoisuuden vuoksi. Kumina aloittaa kukintansa usein jo kesäkuun alussa. Kukinta kestää 3–4 viikkoa. Sadonkorjuu ajoittuu heinä-elokuun vaihteeseen. Satotaso on ollut viime vuosina 700–900 kg/ha. Toisesta vuodesta lähtien kuminakasvustossa on aina sekä ensimmäisen että toisen vuoden yksilöitä. Käytännössä samasta kylvöstä voidaan korjata 2–4 satoa. Satovuosien lisääntyessä sato yleensä heikkenee ja rikkakasviongelmat lisääntyvät. Viljelyala Suomessa on noin 20 000 ha. Viljely onnistuu Oulun korkeudelle asti. Kuminan kylvöaika on joustava, koska se ei tuota satoa ensimmäisenä vuonna. Kuminan voi kylvää toukokuun alusta lähes juhannukseen saakka, kunhan maa on riittävän kosteaa. Kivennäismaa sopii parhaiten kuminalle.

Käyttö ravintona
Suurin osa siemenistä käytetään sellaisenaan mausteeksi. Osasta siemeniä tislataan öljyä, jota käytetään aromiaineena esimerkiksi kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa. Vielä 1600-luvulla kuminan juuri oli yleisesti suosittu keittojuures; sitä voi käyttää samoin kuin porkkanaa tai palsternakkaa. Norjassa tunnetaan edelleen ruokalajina kuminakeitto, jota tehdään sekä kuminanjuurista että -lehdistä. Kuminanlehtikeitossa on mieto porkkanamainen maku. Kuminan käytön voi aloittaa jo aikaisin keväällä nyppimällä lehtiä salaattiin, pataruokiin tai perunoiden sekaan. Tärkeä mauste kumina on kaaliruuissa, hapankaalissa, papuruuissa, leivissä ja juustoissa. Monissa aperitiiviviinoissa, kuten akvaviitissa, käytetään kuminaa. Kumina on tärkeä mauste säilyke- ja makkarateollisuudessa.

Käyttö rohtona
Rohdoksena käytetään kuminan lohkohedelmiä. Kumina laukaisee maha- ja suolikanavan sekä sappitiehyeiden kouristuksia ja vähentää ilmavaivoja. Vaikutus perustuu eteerisen öljyn sisältämään pääkomponenttiin karvoniin, joka on kouristuksia laukaisevaa. Samaista karvonia on myös esim. juolavehnän juuressa ja vihermintussa. Nykylääketiedekin tunnustaa kuminan suolistoa rauhoittavat, ilmavaivoja poistavat sekä ruokahalua lisäävät vaikutukset. Kumina lisää myös imettävien äitien maidoneritystä. Ulkoisesti kuminaa on käytetty uutteena reumaattisiin särkyihin ja hammassärkyihin. Kuminan eteerinen öljy
* * * * *
Luontaistuote verkkokauppa Pääsivulle Herbosus luontaistuotteet ja rohdosyrtit -sivuille