TYRNI
Hippophaë rhamnoides
Elaeagnaceae-heimo (Kilsepensaskasvit)
Toinen nimi: Merikataja

Marjaisa Tyrni

Suomen Luontaistuotekauppiaiden Liitto on valinnut tyrnin vuoden 2005 rohdoskasviksi.

Yleiskuvaus
Tyrni on 1 - 5 metrin korkuinen piikikäs pensas, joka kuuluu luonnon pioneerikasveihin.
Se tarvitsee menestyäkseen uutta vapaata maata ja runsaasti valoa eikä kestä muiden kasvien varjostusta.
Juurinystyröissä olevat ilmakehän typpeä sitovat bakteerit varmistavat ravinteiden saannin köyhälläkin maaperällä.
Tyrniä tavataan Suomessa Ahvenanmaalta ja Pohjanlahden rannikolta.
Tyrnin ehytlaitaiset tasasoukat lehdet ovat päältä vihertävänharmaat ja alta hopeanharmaat.
Kasville ovat tyypillisiä piikeiksi muuntuneet lyhytversot eli oraoksat.
Silmusuomuissa ja nuorissa versoissa on erikoislaatuisia kilpimäisiä tähtikarvoja,
joita tavataan meillä ainoastaan tyrnillä.
Tyrni on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä.
Vaatimaton kukinta alkaa toukokuussa ennen lehtien puhkeamista.
Koska lehtihankoihin muodostuvat kukat ovat tuulipölytteisiä, niiden ei tarvitse koreilla ulkonäöllään.
Hedekukissa on pari nuijamaista hedettä kahden ruskean suomun välissä,
ja vielä vaatimattomammista parin millimetrin pituisista emeistä näkyvät lähinnä vain keltaiset käyrät luotit.
Sukupuolen määrittämiseen saattaa tarvita suurennuslasia.
Emikukista kehittyvät oranssinkeltaiset mehevämaltoiset marjat, joiden sisällä on kova luu.
Ne ovat kypsiä vasta lokakuussa, jolloin niiden luvallinen poimintakausi luonnossa alkaa.
Marjojen poiminta on hidasta ja hankalaa, sillä ne ovat lähes kannattomia ja tiukasti kiinni kasvissa.
Poimiminen on tehtävä luonnonpensaista käsin, sillä oksien katkominen ja musertaminen on kielletty mantereella.
Tyrni viihtyy parhaiten hiekkaisessa happamuudeltaan neutraalissa moreenimaassa valoisalla paikalla.
Vaikka tyrni pitää kosteasta kasvualustasta, se sietää hyvin kuivuuttakin.
Tyrniä viljellään nykyään Suomessakin. Viljelyssä tarvitaan yksi poikatyrni kuutta tyttötyrniä kohti.
Satoa kasvit alkavat tuottaa muutaman vuoden iässä.
Tyrniä käytetään myös koristepensaana.
Tyrnin tieteellinen sukunimi Hippophaë tulee kreikan sanoista ´hippos´, hevonen, ja ´faes´,
kiiltävä. Tyrnin lehtiä kun syötettiin hevosille kiiltävän karvan aikaansaamiseksi ja syöpäläisten karkottamiseksi.
Toinen selitys on, että nimen jälkimmäinen osa tulee sanasta ´phao´, tappaa.
Antiikin ajalla uskottiin, että tyrni on myrkyllinen.

Kemiallinen koostumus
Tyrni oli tunnettu lääkekasvi jo ainakin 1600-luvulla.
Silloin oli jo tiedossa tyrnin marjojen merkitys kivun lievittäjänä
ja C-vitamiinin puutteesta aiheutuvan keripukin torjujana.
Marjoilla on korkea C-vitamiinipitoisuus.
Tyrnipensasta käytetään monipuolisesti lääkinnällisiin tarkoituksiin.
Pensaasta voidaan hyödyntää lehdet, kuori, siemenet ja erityisesti marjat.
Lehdet sisältävät 4 - 5 % parkkiaineita ja niitä voidaan käyttää kihdin ja reumatismin hoitoon.
Lehtien suuri vitamiinipitoisuus auttaa vilustumisissa, toipilasaikana ja väsymystiloissa.
Kuori sisältää serotoniineja, mm. hippofeiinia, joka hillitsee kudosten sairaalloista kasvua.
Venäjällä kuoresta valmistettua uutetta käytetään syövän hoidossa.
Siemenistä tehdyllä keitteellä on ulostava vaikutus ja sopii ummetuksen hoitoon.
Arvokkain marjoista saatava aine on tyrniöljy, joka erottuu mehun pinnalle.
Luonnonkannoilla öljyä on noin 3 - 6 % marjojen tuorepainosta, viljellyillä lajikkeilla 4 - 9 %, jopa 15 %.
Öljy sisältää useita hyvälaatuisia rasvahappoja mm. oleiini-, steariini-, linoli- ja palmitiinihapon glyseridejä
sekä useita muita aminohappoja.
Tunnetuimmat tyrniöljyn vaikuttavat aineet ovat C-, B-ryhmän ja E-vitamiinit
sekä A-vitamiinin esiaste karoteeni ja muut karotenoidit.
Askorbiinihappoa (C-vitamiinia) on marjoissa runsaasti,
mutta määrä vaihtelee paljon eri alkuperää olevilla tyrnikannoilla.
Kotimaisilla luonnonkannoilla C-vitamiinipitoisuus vaihtelee 28 – 200 mg välillä.
C-vitamiini on tyrninmarjoissa hyvin kestävässä muodossa ja sen määrä on suurin marjan kuoriosassa.
Marjan kypsyessä ja kasvaessa osa vitamiinista hajoaa ja marjan kasvaessa sen suhteellinen osuus pienenee.
B-ryhmän vitamiineista tyrnin marjoissa on B1 -vitamiinia eli tiamiinia 0.03 mg/100 g,
B2-vitamiinia eli riboflaviinia 0.21 mg ja B6-vitamiinia eli pyridoksiinia 0.11 mg.
Rasvaliukoisia vitamiineja öljypitoisissa marjoissa on myös runsaasti.
E-vitamiinia (tokoferolia) on tyrnissä enemmän kuin minkään muun kasvin hedelmissä tai marjoissa.
Tyrniöljyssä E-vitamiinia on noin 160 mg / 100 g.
A-vitamiinina vaikuttavaa karoteenia on 2.4 - 6.8 mg / 100 g, Beta-karoteenipitoisuus on 4-42 mg/100 g.
Lisäksi tyrnin marjat sisältävät K-vitamiinia, kumariineja ja oksikumariineja,
joilla on tulehdusta ehkäisevä ja kouristuksia laukaiseva vaikutus,
sekä fytosteroleja, jotka toimivat kolesterolin vastavaikuttajina.
Marjojen hapan maku johtuu korkeasta happopitoisuudesta, joka on suurimmaksi osaksi omenahappoa.
Marjojen omenahappopitoisuus on 3 - 4 %.

Lääkinnällinen käyttö
Tyrni on tunnettu lääkekasvina jo antiikin ajoista lähtien.
Antiikin Kreikassa tyrnin nuoria oksia ja lehtiä käytettiin hevosten lääkintään.
Tyrni teki hevosten karvasta sileän ja kiiltävän ja eläimet kasvoivat hyvin.
Tyrni on saanut tieteellisen nimensä juuri tästä: Kreikankielen sana Hippos merkitsee hevosta ja phaë kiiltävää.
Toisen lähteen mukaan tyrniä pidettiin antiikin aikoina myrkyllisenä,
Sen tieteellisen nimen loppuosa juontuisikin sanasta phaos, tappaa.
Tyrniöljy on kansanlääkinnästä peräisin oleva rohdos,
jota myös virallinen lääketiede käyttää hyväkseen monenlaisten sairauksien hoidossa.
Tyrniöljy lievittää kipua ja nopeuttaa vahingoittuneen kudoksen ja haavojen paranemista.
Siksi se sopii erityisen hyvin erilaisten ihotautien hoitoon.
Erinomaisia tuloksia on myös saatu kihti- ja reumapotilaiden hoidossa.
Tyrniöljyä käytetään voiteena palo- ja makuuhaavojen sekä säteilyn aiheuttamien ihovaurioiden hoitoon.
Marjoja ja niiden puristemehua on käytetty keripukin torjuntaan.
Marjoilla on myös limakalvoja supistava ja antiseptinen vaikutus, mistä syystä niillä on hoidettu ripulia.
Lehtiä ja kukkia on käytetty ihottumarohtona ja siemeniä ummetukseen.
Erityisesti kiinalaisessa ja venäläisessä kansanlääkinnässä tyrnimehulla on tärkeä merkitys
mm. ihotulehdusten, palovammojen ja silmäsairauksien hoidossa.
Sisäisesti käytettynä tyrniöljy sopii vatsa- ja pohjukaissuolihaavan hoitoon
sekä syövän sädehoidon haittoja ehkäisemään ja korjaamaan.
Tyrniöljy alentaa veren kolesterolipitoisuutta ja edistää rasva- ja valkuaisaineenvaihduntaa.
Öljy myös elvyttää maksasolujen toimintaa, mikä on tärkeää mm. allergioiden hoidossa.
Tyrniöljyn sisältämä E-vitamiini edesauttaa lihasten toimintakunnon säilymistä.

Marjojen käyttö ravinnoksi
Tyrnin marjoja hyödynnetään mm. mehuina, hyytelöinä ja hilloina sekä likööreissä.
Hieman härskiintynyt maku johtuu rasvahapoista.
Tyrnin marjoissa on erittäin runsaasti C-vitamiinia sekä A-vitamiinin esiasteita eli karotenoideja.
Vitamiinit säilyvät hyvin säilötyissä marjoissa.
Erityisesti siemenissä olevassa öljyssä on runsaasti E-vitamiinia.
Tyrnin marjat sopivat tuorekäyttöä paremmin käytettäväksi erilaisiin juomiin ja jälkiruokiin,
mutta marjoista saa myös liha- ja kalaruokien lisäkkeeksi sopivaa hilloa.
Jo 1600-luvulla Siperian alkuasukkaat keittivät tyrnin marjoista kiisseliä, hilloa, hyytelöä, marmeladia ja mehua.
Marjoista on valmistettu myös viiniä.

Muita käyttötapoja
Tyrnin lehtiä ja oksia on ennen käytetty villan ja pellavan värjäykseen.
Puretusaineesta riippuen tyrni antaa kuiduille erilaisia punaruskean sävyjä.
Tyrnimarjojen voimakkaan keltainen tai oranssinpunainen väri johtuu marjojen sisältämistä karotenoideista,
jotka sopivat elintarviketeollisuuden väriaineeksi.
Tyrnimarjojen käyttämisestä elintarvikeväriksi ovat olleet kiinnostuneita erityisesti länsimaat.
Kiinassa tyrniöljyä käytetään myös kosmetiikkateollisuuden raaka-aineena mm. shampoon ja kasvovoiteiden valmistuksessa.
Myös länsimaissa on tyrniä käytetty kosmeettisten aineiden valmistuksessa.
Tyrni soveltuu vahvan juuristonsa ansiosta hyvin suojaistutuksiin ja eroosion torjuntaan.
Kiinassa tyrniä on viljelty ensisijaisesti luonnonhoitokasvina eroosioherkillä joen varsilla,
jolloin marjojen käyttö on ollut toissijaista.
Nykyään on perustettu viljelmiä myös marjantuotantoa varten.
Suomessa ja muualla Euroopassa tyrniä viljeltiin ja kasvatettiin pitkään vain koristekasviksi.
Tyrnin eksoottinen kasvutapa ja hopeanhohtoiset lehdet tekevät tyrnistä käyttökelpoisen koristekasvin,
joka tuo pensasryhmiin vaihtelua.
Koristeelliset marjat säilyvät pensaassa pitkään.
Vaatimattomana ja helppohoitoisena se soveltuu hyvin myös julkisiin viherrakennuskohteisiin.

* * * * *
Luontaistuote verkkokauppa Pääsivulle Herbosus luontaistuotteet rohdosyrtit sivuille